Politiikka on näytelmä vailla vertaa. Sen päänäyttämö on eduskunta, jossa poliitikot ja puolueet käyvät jatkuvaa valtataistelua.
Eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa ja vaaleissa voittaneen puolueen kokoama hallitus toimeenpanovaltaa. Hallituksen eli valtioneuvoston ulkopuolelle jääneet puolueet muodostavat opposition.
Maurice Duvergerin mukaan hallitusvastuuta kantavat puolueet joutuvat käyttäytymään asiallisemmin kuin oppositiopuoleet, jotka voivat harjoittaa demagogista politiikkaa. Kiihotuskeinot vaikuttavat äänestäjiin usein niin, että oppositio saa vaalikauden jälkeen äänienemmistön, ja voittajien suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee uuden hallituksen pääministeri.
Uutiset pyhiä, kommentti vapaa
Tilannetta seuraa valppaana media, joka välittää uutisia ja kertoo mielipiteitä.
Sanomalehden kommentaattoreita ovat pääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja pilapiirtäjät. Pilapiirros on itse asiassa kuvan muotoon saatettu pääkirjoitus, mutta tehok- kaampi. Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, kerrotaan Konfutsen sanoneen.
Hyvä piirtäjä
– Hyviä pilapiirtäjiä Suomessa kyllä on – sellaisia, jotka pystyvät piirtämään muutaman pilakuvan vuodessa, mutta sellaisia on otettavissa harvassa, jotka pystyvät piirtämään pilakuvia jatkuvasti, kolme – neljä kertaa viikossa, sanoo Yleisradion ajankohtais- ja uutistoimituksen päätoimittaja Jouko Jokinen.
Hyvä piirtäjä erottuu heti muusta joukosta.
– Jotkut piirtävät kuvitettuja vitsejä. Jotkut vesittävät kuvansa puujalkaselityksillä. Parhaiden pilapiirtäjien kuten Kari Suomalaisen aseena on kuvan ja tekstin yhteispeli. Kun se menee nappiin, on tulos täysosuma, toteaa Matti Kuusi.
Juuri tuo kuvan ja sanan yhdistelmä tekee poliittisesta pilakuvasta graafisen taiteen vaativimman lajin, sanoo Petri Liukkonen:
-Pilapiirros on sekä kuvan että sanan taidetta. Molemmissa voidaan pyrkiä parempaan, aina vain parempaan. Mutta naulankantaan isketään vain silloin, kunkuvan ja sanan yhdistelmä antaa juuri oikean suunnan ja voiman.
Komiikan keinot
Legendaarisen amerikkalaispiirtäjän, Herbert L. Blockin (Herblock) mielestä pilapiir- täjän on oltava oikealla puolella ja lyötävä lujaa. Tämä ei vastaa suomalaista ajatelutapaa. Suomessa pilapiirrokseen sisällytetään aina kun mahdollista komiikkaa: piirrosten on oltava hauskoja. Komiikan lajeista pilakuvaan sopivat parhaiten ironia, satiiri ja aito huumori.
Ironia eli epäsuora iva sopii hyvin pilapiirtäjän käyttöön. Ironiassa sanoma ja todel- linen merkitys ovat ristiriidassa. Ironiassa asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät tai niiden väitetään olevan. Teksti kertoo yhtä, kuva toista.
Satiiri on älyä vaativa komiikan laji. Siinä aihetta käsitellään niin, että kohde näyttää naurettavalta. Satiiri ei pyri pelkkään huvittamiseen. Se kohdistaa kritiikkinsä parantavassa tarkoituksessa poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja moraalisiin kysymyksiin.Satiirikko ei ole empaattinen, vaan ruoskii kohdettaan ulkokohtaisen viileästi ja tunteettomasti. Naurun tehtävänä on lannistaa kohde lopullisesti.
Huumori on koomisuuden korkein laji. Se perustuu syvään olevaisuuden tuntemuk- seen. Huumorin avulla ristiriitaisuudet saatetaan hilpeän naurun alaiseksi. Ihmisen heikkouksia käsitellessään se ymmärtää, että meillä kaikilla on heikkoutemme.
Parhaimmillaan huumori saa meidät naura- maan itsellemme.
Tehtävä lehdessä
Raino Vehmaksen mukaan “sanomalehden tehtävänä on objektiivista, oikeasuhtaista ja merkityksellistä tietoa levittämällä auttaa yksilöä suunnistautumaan kaikissa jo olevissa ja potentiaalisissakin toimintakentissään ja, ilman että tiedon puute olisi esteenä, vapaasti rakentamaan haluamansa tyyppisen yhteiskunnan. Sanomalehden on tehtävä tämä tehokkaasti ja sellaisella tavalla, joka houkuttaa lukijaa avartamaan tietonsa ja näkemyksensä piiriä.”
Hyvällä pilapiirtäjällä on sama tehtävä satiirikkona, arvostelijana ja vallan vahti- koirana.
Karikatyyri, pilapiirros, cartoon
Karikatyyyrin tunnuskuvana pidetään Notre Damen katonreunuksilla irvisteleviä paholaisveistoksia. Kuitenkin käytetyin ja vakiintunein merkitysalue on kuva- ja ennen kaikkea piirrosesityksessä. Piirroksia on löytynyt primitiivisestä taiteesta lähtien. Tuotokset eivät ole aina ns. pilapiirtäjien tekemiä, sillä monissa ns. vakavan taiteen teoksisssa karikatyristiset piirteet ovat tunnusmerkillisiä, esim Leonardo da Vincin ja Goyan töissä.
Henkilökarikatyyri
Yleisessä kielenkäytössä karikatyyri on “pila-, iva- tai irvikuva”. Esimerkiksi ruotsis- sa karikatyyrin synonyymi on en skämtbild ja saksasssa das Spott- oder Zerrbild”.
L.A.Doustin mukaan karikatyyri on piirros, jossa ihmisen persoonallisuus esitetään yksinkertaisella tavalla ja joka korostaa tiettyjä piirteitä, muotoja, asentoja, tapoja ja ilmeitä ja eleitä. Se ammentaa ilmaisu- voimaa piirrettävän henkilön luonteesta. Parhaimmillaanpiirtäjä keskittyy vain harvoihin tunnusomaisuutta korostaviin piirteisiin.Tuttuja ovat mm Churchillin pykniset piirteet, sikari ja V-merkki ja Hitle- rin sekä Stalinin viikset, Kekkosen kalju ja Koiviston kultatupsu. Piirtäjällä on oltava suuri ilmentämiskyky ja -taito.
“On monta hyvää hahmopiirtäjää, jotka eivät osaa piirtäää karikatyyriä. Satiirinen ote on oltava jokaisessa viivan vetäisyssä, mitä yksinkertaisemmin ja niukimmin keinoin ilmaistuna, sillä mitä vähemmän viivoja, sitä kertovampia ja tehokkaampia karikatyyrit ovat.
Henkilökarikatyyri keskittyy pääasiallisesti yhteen ainoaan kuvattavaan kohteeseen. Toimintakarikatyyri esittää tietyn idean, aate- tai ajatussuuntauksen, tapahtuman tai tapahtumasarjan yhdeksi ainoaksi kuvaksi tai kuvasarjaksi. Pääpaino on toiminnssa ja käyttäytymisessä. Henkilön karrikoitavia piirteitä karsitaan entisestään, koska toimintaa kuvattaessa liian voimakas karikatyyrihahmo voi varastaa show’n. Tällaisia yleensä yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevia piirroksia on alettu kutsua poliittisiksi karikatyyreiksi tai poliittisiksi pilapiirroksiksi. Saksalainen die Politische Karikatur tarkoittaa yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, tapahtumiin ja henkilöihin arvostelua kohdistavia kuvaesityksiä.
Poliittinen pilapiirros on monen mielestä kehnohko ilmaisu. Kaikki poliittiset pila- piirrokset eivät ole poliittisia eivätkä sisällä esimerkiksi satiiria tai ironiaa. Eri yhteyk- sissä on käytetty nimikkeinä myös sellaisia kuin: yhteiskunnallinen tai ajankohtainen satiiripiirros, ajankohtainen lehtipiirros, päivänpiirros tai poliittinen päivänpila.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Jaakko Okker ehdotti aikanaan, että nimik- keiden rajaavista ominaisuuksista päätään eroon mukailemalla englanninkielisestä cartoonista suomenkieleen karttu. Karttu voisi iskeä voimalla sinne missä on nuijalla töitä. Sen tunnuslauluksi sopisivat varsin hyvin Nuijamiesten mars- sin alkusanat vähän muunneltuna: “Meill on hanki ja jää, meil on halla ja yö, kenet kerran karttumme maahan lyö, se maassa on!”
Yleensä jämptinä järkimiehebä pitämäni Okker menee tässä kielenuudisruisehdotuksessaan kuitenkin metsään – ja kuten Iiro Viinanen tapasi alleviivaten sanoa – pahasti! Cartoon-sanan merkittysksen laajeneminen tarkoittamaan myös pila- ja mielipidepirrosta on tuotos, joka syntyi tilanteessa, joka edustaa täysin englantilaista ’kuivaa huumoria’.
Lontoon Westmister Hallissa järjestettiin näet vuonna 1842 parlamenttirakennuksen freskokilpailu, jonka luonnokset esiteltiin juhlallisesti yleisölle, Punch-pilalehden mainio piirtäjä teki omat ehdotuksensa, jotka synnyttivät makeat naurut lukijoiden keskuudessa. Näitå piirroksia kutsuttiin Punch-cartooneiksi. Cartoon on suomeksi pahvi tai kartonki, jolle kilpailun freskoluonnokset oli maalattu.
Tätä äänneasultaan karttua muistuttavaa vieraskielistä sanaa, joka omassa toimintaympäristössään on vitsinomaisesti ryhdytty käyttämään myös pila- tai mielipidepiirrosta tarkoittavana sanana ei Suomessa onneksi otettu vakavasti. Cartoon on anglosaksinen idiooma, jonka käyttö on entisestäämkin laajentunut.
Kielen kehityksen myötä sanojen merkityksen painopistealueet tuppaavat edelleen muuttumaan ja vaihtelemaan. Kalevi Laalon kuvitettua Jammun, eli Erkki Kanervan Jussi ja Ossi -lastenkirjan hän tuli sanoneeksi kustannustoimittajalle, että kuvat ovat cartoon-piirroksia, jolloin Otavan nuori alan ammattilainen korjasi sanoen, että kysymyksessä on pilakuvamainen piirros, cartoon tarkoittaa animaatiopiirrosta tai piirrosfilmiä.